Pahoilla hengillä tuntuisi ensiajattelemalla olevan vaikeat ajat. Monet sairaudet ovat saaneet luonnollisen selityksen, ja esimerkiksi skitsofrenian ja epilepsian takana ei enää ajatella olevan pahojen henkien vaikutusta. Sairaat ihmiset saavat siis ansaitsemansa lääketieteellisen hoidon eikä heitä luokitella riivatuiksi.

Myös kummitukset mielletään pahoiksi hengiksi eli demoneiksi. Suomalaisista enää vain 14% uskoo niihin, eli pelottelusta on tullut entistä vaikeampaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka pahoista hengistä puhutaan, kuulijoita ei juuri ole. Mutta ovatko pahat henget todellisuudessa kadonneet maailmasta?

Evankeliumien kuvaama tapaus, jossa Jeesus ajaa pahat henget sikalaumaan, on hyvin mieliinpainuva. Jeesus myös antoi opetuslapsille selvän käskyn ja vallan ajaa pois pahoja henkiä. Tämän perusteella kirkko on kautta aikojen harjoittanut eksorkismia eli pahojen henkien pois ajamista.

1900-luvulla unohduksiin painunut eksorkismi sai uutta nostetta vuonna 1973 kauhuelokuva Manaajan myötä. Vaikka tositapahtumaan perustuvan elokuvan juoni oli mitä ilmeisimmin voimakkaasti väritetty, moni katolinen eksorkisti on kiittänyt sitä eksorkismin totuudenmukaisesta kuvauksesta.

Vaikka eksorkismia harjoitetaan useissa kirkkokunnissa, järjestäytyneintä pahojen henkien pois ajaminen on juuri katolisessa kirkossa. Ensimmäiset viralliset ohjeet eksorkismiin tehtiin vuonna 1614 ja näitä ohjeita päivitettiin hieman vuonna 1999.

Käytännössä ohjeet muodostuvat rukouksista, raamatunkohdista ja litanioista, joita käytetään eksorkismissa. Monissa rukouksissa hyvin suorasanaisesti käsketään demoneja poistumaan ihmisestä. Koko eksorkismikaavan lukemiseen kuluisi noin tunti, mutta useimmat eksorkistit käyttävät sitä vain soveltuvin osin.

Tapauskuvausten ja kertomusten mukaan eksorkismi voi olla todella dramaattinen tilaisuus. Riivatuilla ihmisellä on kuvailtu olevan yliluonnollisia fyysisiä voimia ja usein he huutavat ja puhuvat tunnistamattomilla äänillä. 

Katolisen kirkon eksorkistit eivät lähtökohtaisesti usko, että ihminen on riivattu, vaan kaikki lääketieteelliset vaihtoehdot pitää selvittää sitä ennen. Moni eksorkisti sanoo pitävänsä vain muutamaa prosenttia tapauksista todellisina riivaustapauksina.

Jaksossa kerromme, mitä eksorkistit pitävät riivauksen tunnusmerkkeinä. Ja mitä demonit oikeastaan ovat, langenneita enkeleitäkö?

Voit lähettää jaksosta palautetta tai toivoa aiheita tuleviin jaksoihin Facebook-sivuillamme.

Rasputinia käsitellään historiankirjoituksessa usein poliittisena hahmona, vaikka hän oli munkki. Rasputin sai Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n hovissa täysin poikkeuksellisen ja omavaltaisen aseman sekä toimi tsaariperheen neuvonantajana. Rasputin ja hänen vaikutusvaltansa symboloi monelle Romanovien valtakauden viimeistenhetkien rappiota. 

Vuonna 1869 syntynyt Grigori Rasputin oli munkki, joka tunnettiin mystikkona ja parantajana. Hän pääsi keisarinna Aleksandran suosioon, koska hänen uskottiin kykenevän parantamaan tsaariperheen ainoan pojan Aleksein verenvuototaudin. Rasputinilla todella nähtiin parantajan kykyjä ja hän sai Aleksein terveydentilan usein kohenemaan.

Rasputin oli poliittisesta vaikutusvallastaan huolimatta myös munkki. Hänen versionsa kristinuskosta oli varsin värikäs, erityisesti suhteessa seksuaalisuuteen. Rasputin tunnettiin voimakkaasta sukuvietistään ja huhut raiskauksista ja seksisuhteista hänen kannattajiensa kanssa seurasivat häntä. Hänellä väitettiin olleen suhde myös itsensä tsaarittaren kanssa.

Toinen yleinen syytös oli, että Rasputin olisikuulunut hlysteihin. Tämä Venäjällä vaikuttanut erikoinen lahko, harrasti niin kutsuttua radenije-rituaalia, joka sisälsi ruoskintaa ja seksin harrastamista. Tämän poikkeuksellisen rituaalin katsottiin kollektiivisesti poistavan synninteon. 

Rasputinia ei koskaan kyetty osoittamaan hlystiksi, mutta tästä huolimatta on tärkeää sijoittaa hänet osaksi Venäjän silloisesta kristillistä kenttää. Tämä hyvin kirjava hengellinen kenttä antoi Rasputinille tilaa toimia, koska paljon hullumpiakin kristittyjä Venäjältä siis löytyi. Kun hän toimi luostarissa, Rasputin sai staretsin eli ohjaajavanhuksen arvonimen, minkä ansiosta hän saattoi toimia hengellisenä ohjaajana.

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast kertoo myös Rasputinin kuoleman erikoiset käänteet.

Ivan Panin oli matemaatikko, joka huomasi Raamatussa ja sen rakenteessa koodeja ja toistuvia lukuja. Hän väitti, että vastaavia ei löydy mistään muusta kirjasta. Panin yritti koko elämänsä ajan todistaa Raamatun todeksi matematiikan avulla. Itse hän uskoi onnistuneensa. Mutta mitä hänen löydöistään ja numerologiasta pitäisi ajatella?

Koska Raamattu ei kuvaile elämää taivaassa kovinkaan tarkasti, mielikuvitus on saanut paikata aukkoja. Ajatus taivaasta on monelle hyvin henkilökohtainen. Voisivatko esimerkiksi kuolemanrajakokemukset antaa meille tietoa taivaasta? Tiedeyhteisö ei ole päässyt lopputulokseen näiden kokemusten alkuperästä, vaikka niitä tutkitaan yllättävän paljon. 

Usko taivaaseen on kristinuskon keskeisimpiä opinkappaleita ja moni kristitty pitää sitä uskonsa tärkeimpänä asiana. Se tuo ihmisen elämään toivon näköalan, joka voi auttaa kestämään epävarman maailman uhkakuvia.

Toisaalta taivaskaipuuseen liittyy väistämättömän maailmanlopun odotus. Podcast kysyy voiko tämä näköala taivaaseen aiheuttaa kristityissä myös välinpitämättömyyttä ympäristöstä?

Jakso on viimeinen osa Dante-trilogiaa. Jumalaisen näytelmän Paratiisi-kirjassa olivat keskeisessä roolissa kardinaalihyveet. Mutta onko nykyaika unohtanut nämä hyveet? Ja mitä ylipäänsä ovat kardinaalihyveet, joihin Dante Alighierikin 700 vuotta sitten mielistyi?

Taivasusko tuo kristityille toivoa, mutta voiko se myös johtaa vääränlaiseen välinpitämättömyyteen tästä maailmasta?

Kristillisten kardinaalihyveiden joukkoon on laskettu rohkeus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja viisaus, jotka ovat peräisin jo Aristoteleelta. Keskiajan suuri kristillinen ajattelija Tuomas Akvinolainen lisäsi niiden joukkoon uskon, toivon ja rakkauden. Danten mielikuvituksellinen ja keskiaikainen taivaskuva korostaa hyveiden merkitystä kiinnostavalla tavalla.

Jumalaisen näytelmän paratiisi kuvataan paikkana, joka on jakautunut eri taivaankappaleilla sijaitseviin tasoihin. Kirjan kertoja, siis Dante itse, vierailee kaikilla tasoilla ja tapaa niiden asujaimistoa.

Alin taivas sijaitsee kuussa, seuraavat eri planeetoilla ja auringossa. Taivaan alemmille tasoille joutuivat ihmiset, jotka eivät olleet toteuttaneet elämässään rohkeuden, oikeudenmukaisuuden tai kohtuullisuuden kardinaalihyveitä. Ylemmille tasoille taas pääsivät ihmiset, jotka olivat toteuttaneet näitä ja lisäksi viisauden kardinaalihyvettä.

Danten taivaan kahdeksas taso sijaitsee kiintotähdistössä. Siellä Dante kohtaa apostolit Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, jotka tenttaavat häntä uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Jumalaisen näytelmän lukija saa huomata, että hyveiden puute ei sulkenut ihmiseltä taivaan portteja, mutta korkeimpiin taivaisiin ei tässä suhteessa vajavaisilla ihmisillä ollut asiaa.

Kardinaalihyveistä - tai muistakaan hyveistä - ei nyky-yhteiskunnassa juuri puhuta. Kirkko tuskin koskaan kehottaa ihmisiä vaalimaan hyveitä. Podcast pohtii, miksi hyveistä vaietaan. Varsin usein hyveiden sijaan perinteisiä paheita, kuten esimerkiksi ylpeyttä, ahneutta, vihaa ja himoa, on ryhdytty pitämään positiivisina luonteenominaisuuksina.

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcastin uusin jakso selvittää, minne kahdentoista apostolin jäljet johtavat. Opetuslapset liikkuivat isolla alueella ja heidän vaiheistaan on säilynyt iso määrä historiankirjoitusta ja legendoja. Tiettävästi vain Johannes säästyi marttyyrikuolemalta, muut apostolit teloitettiin eri tavoin. 

Pietarin vaiheet Roomassa ovat varsin hyvin tunnettuja. Perinteen mukaan Pietari itse halusi tulla naulituksi ristille väärinpäin, koska halusi osoittaa olevansa vähempiarvoisempi kuin Jeesus. Pietarin oletetulle hautapaikalle kohosi myöhemmin Pietarinkirkko.

Johanneksen veljen Jaakobin kohtalo on kiehtova. Kuuluisa espanjalainen pyhiinvaellusreitti Camino de Santiago johtaa hänen hautapaikalleen Santiago de Compostelan katedraaliin. Hänen hautapaikkansa herättää yhä ihmetystä ja epäilyä, koska Jaakob tiettävästi teloitettiin Jerusalemissa. Perimätieto kertoo, että Jaakob olisi aiemmin ollut lähetystyössä Espanjassa, minkä vuoksi hänen ruumiinsa olisi kuoleman jälkeen kuljetettu sinne. Jaakobin hauta löydettiin tarinan mukaan uudestaan vasta 800-luvulla.

Luultavasti pisimmälle apostoleista päätyi Tuomas, jonka jäljet johtavat Intian Chennaihin. Alueella vaikuttaa yhä noin kuusi miljoonaa tuomaskristittyä. Tämä ryhmä uskoo polveutuvansa Intian ensimmäisistä kristityistä.

Apostoleiden retkiä on usein kyseenalaistettu ja yleisesti hyväksyttyjä todisteita kaikista niistä tuskin koskaan saadaan. Podcast pohtii, mitä retkistä ja niiden merkityksestä pitäisi ajatella. 

On mahdollista ajatella, että Jeesuksen lähetyskäsky sai apostolit toimimaan varsin sanatarkasti. Jeesus kehotti heitä tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen, joten on luultavaa, että apostolit lähtivät kukin eri suuntiinsa.

Siksi pitkät matkat eivät tunnu epäuskottavilta. Apostolit olivat valmiit kuolemaan uskonsa takia eivätkä siksi oletettavasti pelänneet matkojen koettelemuksia. Tarinat vievät heitä Intian ja Espanjan lisäksi Etiopiaan, Britanniaan, Armeniaan ja moneen muuhun maailmankolkkaan. Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast kertoo jokaisen apostolin oletetun reitin.

“Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”, luki Danten kuvaamien helvetin porttien yläpuolella. Hän rakensi helvetin kerroksellisen kuilun muotoiseksi. Sen syövereissä ihmiset kärsivät erilaisten syntiensä mukaan kauhistuttavissa rangaistuksissa. Danten kertomus on vaikuttanut kristittyjen mielikuviin helvetistä luultavasti enemmän kuin mikään muu teos Raamattua lukuunottamatta. 

Nykyihmisen mielessä Jumalaisen näytelmän kuvaama ikuinen tuomio palavassa haudassa tai limaisessa joessa tuntuu kauhistuttavalta, mutta keskiajan ihminen saattoi kokea asian eri tavoin. Ympäröivä yhteiskunta oli niin epätasa-arvoinen, että kuolemanjälkeinen eriarvoisuus tuntui luontevalta - tai ainakin ymmärrettävämmältä kuin nykyisin. 

Podcast pohtii, miten suhtautuminen helvettiin on muuttunut kirkon sisällä. Jos nykyisin pelätään, että puhe helvetistä karkottaa ihmiset kirkosta, aikaisemmin asiaan suhtauduttiin päinvastoin. Helvetinpelko oli yksi kirkon suurimmista valttikorteista - kirkko pelasti ihmiset helvetiltä.

Mutta miten muuttunut suhtautuminen helvettiin muuttaa kristinuskoa? Ainakaan kirkon jäsenkatoa tämä muutos ei ole pysäyttänyt. Toisaalta on hyvä muistaa, että kristittyjen ajatuksissa helvetistä on tavattu vuosien saatossa varsin erilaisia näkemyksiä.

Yleisin ajatus on ollut, että helvettiin tuomitut ihmiset kärsivät siellä ikuisesti. Jo varhain tälle näkemykselle etsittiin vaihtoehtoja. Esitettiin, että ehkäpä ihmiset pääsevät aikansa kärsittyään helvetistä pois. Toinen ehdotus oli, että jossain vaiheessa helvetin tuli polttaa ihmiset olemattomiin. Ajatus siitä, että helvettiä ei ole lainkaan olemassa, on saanut suurempaa suosiota vasta kristinuskon tuoreimmissa vaiheissa.   

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast sukeltaa syvälle Danten helvetin eri tasoille, pohtii helvetin kuvauksia kirkkotaiteessa, Augustinuksen käsityksiä helvetistä  ja miettii yleisesti helvetin merkitystä kristinuskolle. Osansa saavat myös salamanterit.

Suuri osa stigmaatikoista on elänyt vuosisatoja sitten, joten heitä koskevien kertomusten todenperäisyyttä on lähes mahdotonta varmistaa. Muinaisia stigmaatikkoja olivat esimerkiksi keskiajan pyhimykset Franciscus Assisilainen ja Katariina Sienalainen. Viime vuosisadan tunnetuin stigmoista kärsinyt hahmo oli italialainen pappismunkki Padre Pio, jonka stigmoista on olemassa paljon kuvamateriaalia ja lääketieteellisiä tutkimuksia.

Padre Piolla (1887-1968) oli ruumiissaan stigmat väitetysti yli 50 vuoden ajan. Niitä tutkittiin usean lääkärin toimesta. Katolinen kirkko suhtautui Pioon alkuun torjuvasti, mutta lopulta vakuuttui ilmiön aitoudesta. Padre Pio julistettiin pyhimykseksi vuonna 1999 ja hänen elämäänsä liitetään myös lukuisia muita ihmeitä. 

Hänen kerrotaan esimerkiksi kyenneen ilmestymään ihmisille kahdessa paikassa samaan aikaan. Tunnetaanpa toisen maailmansodan ajalta jopa kertomus, jossa Padre Pio ilmestyi taivaalle ja esti pommikoneita tuhoamasta San Giovanni Rotondon kaupungin ja sen luostarin.  

Aivan kaikki eivät ole vakuuttuneet hänen stigmojensa aitoudesta. Selitykseksi on ehdotettu esimerkiksi psykosomaattista sairautta, jossa Kristuksen kärsimykseen eläytyminen tuottaa fyysisen reaktion. On myös esitetty, että Padre Pio aiheutti haavat itse käyttämällä happoa. Mutta olisiko näin kivuliaan huijauksen jatkuminen 50 vuoden ajan mahdollista? 

Padre Pio eli sairaalloisen elämän. Monia stigmaatikkoja tuntuu yhdistävän huono terveydentila, ja useat heistä ovat viettäneet suuren osan elämästään vuoteenomana. Myös apostoli Paavalia on ehdotettu stigmaatikoksi, koska hän kertoo Galatalaiskirjeessä “Jeesuksen arvista ruumiissaan.” Luultavasti Paavali ei kirjeessään kuitenkaan viitannut stigmatisaatio-ilmiöön.

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast pohtii Padre Pion stigmojen syntyä, niiden todenperäisyyttä ja yleisesti Kristuksen kärsimykseen osallistumisen perinnettä.

Voit kuunnella jakson Radio Dein aalloilta lauantaina 8.9. klo 21, tai mistä tahansa käyttämästäsi podcast-sovelluksesta jo etukäteen. Voit lähettää palautetta ohjelmasta sen Facebook-sivuilla tai kirjoittamalla osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi.

Dante kuvasi kiirastulen kerroksittaiseksi ja hyvin ikäväksi paikaksi, jossa ihmiset kantavat eri syntiensä mukaan esimerksi raskaita kiviä, joutuvat makaamaan kasvot maata kohden tai harhailevan silmät umpeen ommeltuina.

Katolinen käsitys kiirastulesta on viime aikoina ollut murroksessa. Kiirastulen lyhentämiseksi ei esimerkiksi enää myydä aneita, kuten Lutherin aikana oli tapana. Aneita voi kyllä ansaita esimerkiksi rukouksilla tai osallistumalla tiettyihin tapahtumiin. Kiirastulen kestolle ei nykyisin anneta mitään tiettyä aikamäärää.

Luther ei hyväksynyt kiirastulta, mutta oli itse sielununiopin kannattaja. Lutherin ajatus oli, että kuoleman jälkeen sielut nukkuvat viimeiseen tuomioon asti. Nykyisin luterilaisessa uskossa usein sekoittuu sielununi ja toisaalta ajatus siitä, että kuoleman jälkeen yksinkertaisesti ollaan taivaassa. Samoissa hautajaisissa pappi voi sanoa, että Kristus herättää kuolleen viimeisenä päivänä, mutta myös, että kuollut on jo taivaan ilossa. 

Yksi erikoisimmista välitilaan liittyvistä ajatuksista on ortodoksien piirissä esiintyvä, mutta kirkkokunnan harhaopiksi julistama oppi tulliasemista. Tässä uskomuksessa enkeli johdattaa kuolleen ihmisen sielun taivaaseen demonien kansoittamien tulliasemien kautta. Jokaisella asemalla demonit vaativat sielua tilille tämän tekemistä synneistä. Demonit päästävät sielun läpi vain, jos sillä on osoittaa syntien maksuksi vastaava määrä hyviä tekoja.

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -ohjelmassa käsitellään myös tuonelaa, limboa ja esimerkiksi juutalaisten ajatuksia kuolemanjälkeisestä elämästä. Dantea mukaillen podcastin syyskauden jaksoissa käsitellään myöhemmin taivaaseen ja helvettiin liittyviä tarinoita ja uskomuksia. 

Voit lähettää palautetta ohjelmasta sen Facebook-sivuilla tai kirjoittamalla meille osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi. 

Sauma kuului nestoriolaiseen eli idän kirkkoon, joka oli vielä tuohon aikaan levinnyt valtavan laajalle. Hän lähti matkalleen tarkoituksenaan tehdä pyhiinvaellus Jerusalemiin, mutta matkasta tuli todellinen vuoristorata, jonka loppuvaiheissa munkki sai tehtäväkseen houkutella Euroopan kuninkaat ja paavi sotilasliittoon mongolien kanssa. 

Rabban Sauman tarina kertoo myös 1200-luvun mongolien vallasta, joiden valtakunta ulottui Kiinasta Persiaan ja pohjoisessa aina Laatokalle saakka.

Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Tässä kaaoksessa viihtyi poikkeuksellinen nainen, Marusia. Hän solmi sarjan avioliittoja ja nousi niiden avulla Rooman hallitsijaksi. Marusia alisti paavit omaan komentoonsa ja peräti kuusi hänen suoraa jälkeläistään nousi paavin istuimelle. Marusian kerrotaan myös olleen teini-ikäisenä paavi Sergius III:n rakastajatar, mistä suhteesta syntynyt poika nousi myöhemmin itsekin paaviksi. 

Eero ja Heikki miettivät, mitä kirkon silloisesta alennustilasta pitäisi ajatella ja miten kirkko ylipäänsä on selvinnyt tästä synkästä vaiheesta ja tuoreemmista haasteistaan. Osansa saavat Borgiat, aikamme yhdysvaltalaissaarnaajat ja Suomen kirkon varsin lilliputtimaiset skandaalit. Ainakin on selvää, että tämän päivän kirkko tuskin on huonommassa jamassa kuin 1100 vuotta sitten. 

Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Olut johdattaa myös miettimään alkoholin ja kristinuskon suhdetta. Suomessa kirkko on perinteisesti ollut enemmän raittiusväen puolella - siitä huolimatta, että kirkko on ainoa paikka, jossa alaikäisille tarjoillaan alkoholia. Suhtautuminen väkijuomiin on vaihdellut kautta kristinuskon historian. Kristittyjen myönteisempi suhtautuminen alkoholiin on usein esimerkiksi erottanut heidät muslimeista.

Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Tämän viikon podcastissa kerromme Äiti Teresan kiehtovan tarinan, mietimme hänen merkitystään ja tutustumme hänen puheisiinsa, joissa ei sanoja säästelty.

Äiti Teresaa pidettiin pyhimyksenä jo elinaikanaan. Vaikka hän oli uskollinen kirkon puolustaja, nunnan oma sisäinen maailma oli täynnä epäilystä. Vasta hänen kuolemansa jälkeen selvisi, että hän koki läpi elämänsä syvää hengellistä köyhyyttä.

Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Ortodoksien antama arvonimi suurmarttyyri kuvaa Pyhää Yrjöä hyvin. Kertomus hänen marttyyrikuolemastaan on täynnä karmivia ja fantastisia piirteitä. Mielikuvituksellinenkaan kidutus ei ole saada pyhimystä hengiltä - ja silloin kun saa, Yrjö herää aina uudestaan eloon.

Mutta ihmeellistä kyllä, Pyhä Yrjö on pohjimmiiltaan luultavasti todellinen henkilö. Mitä hän ja hänen marttyyriytensä voi kertoa meille tänään? 

Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Vanhojen kirkkojen käsitys Mariasta perustuu pitkälti Raamatun ulkopuoliseen Jaakobin protoevankeliumiin, josta ei vauhdikkaita käänteitä puutu. Moni luterilaiselle vieras Mariaan liittyvä oppi tuntuu pohjautuvan juuri tähän tekstiin. Joulun kunniaksi Eero ja Heikki antavat tietenkin toisilleen lahjat.  

Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Pylväskilvoittelijat elivät pylväittensä päällä vuosikymmeniä laskeutumatta koskaan niiltä alas, moni käytännössä koko elämänsä. Tämä rankka kilvoittelun muoto sai alkunsa nykyisen Syyrian alueella 400-luvun alussa, jolloin Pyhä Simeon Styliitta keksi nousta pylvään päälle. Hänen pylvästään kohotettiin monta kertaa ja lopulta se kohosi jopa 16,5 metrin korkeuteen.

Miksei enää ole pylväspyhimyksiä? Ja milloin kristillinen kilvoittelu menee liian pitkälle? Vai tarvittaisiinko tätä kilvoittelun henkeä kirkossa yhä?

Kirkon ihmeellisimmät tarinat on toteutettu yhteistyössä Kotimaa-lehden kanssa. 
Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Juutalaiset olivat sitä mieltä, että Edith Stein kuoli juutalaisuutensa vuoksi Auschwitzin keskitysleirilla vuonna 1942. Katolinen kirkko puolestaan esitti, että Steinin kuolemaan johtanut syy oli hänen kristillinen uskonsa. Hän oli siis kristitty marttyyri. Molemmat ovat tavallaan oikeassa. 

Miten lukutaidoton tyttö voi yhtäkkiä johtaa Ranskan sotajoukot voittoihin? Miksi miesten vaatteet joutuivat hänen kohtalokseen? Ja miten Jumala voidaan ottaa sodankäynnin avuksi? Millä periaatteella Jumala valitsee sodassa puolensa?

Kirkon ihmeellisimmät tarinat on toteutettu yhteistyössä Kotimaa-lehden kanssa. 
Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Kirkon ihmeellisimmät tarinat on toteutettu yhteistyössä Kotimaa-lehden kanssa.
Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Uuden tuotantokauden jakson ensimmäisen päähenkilön, Martin Luther King jr:n kansanliike purki Yhdysvaltojen häpeällisen rotuerottelujärjestelmän. 50- ja 60-luvuilla maan sisäiset jännitteet olisivat voineet johtaa ihmisryhmien väliseen väkivallan kierteeseen, mutta King ihmeellisellä tavalla kykeni pitämään mielenosoitukset rauhanomaisina.

Miksi King nimettiin Martti Lutherin mukaan, vaikka hän oli baptisti? Millaiset olivat kristillisen ja islamilaisen vapautusliikeen erot Kingin aikana? Entä millaista hänen teologiansa oli?

Kirkon ihmeellisimmät tarinat on toteutettu yhteistyössä Kotimaa-lehden kanssa.
Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
Facebook: https://www.facebook.com/kirkonihmeellisimmattarinat
Twitter: https://twitter.com/KirkonTarinat

Kirkon ihmeellisimmät tarinat on toteutettu yhteistyössä Kotimaa-lehden kanssa. Ehdota meille aihetta tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi

Eero ja Heikki käsittelevät ehkä surullisinta aihettaan tähän mennessä. Tarina kulkee antisemitismin juurista Lutheriin ja suomalaiseen antisemitismiin. Ja osansa saa siis myös uskonpuhdistajamme Luther.

Mutta mitä nämä heimot olivat ja miksi ne katosivat? Entä millä kansoilla voi olla perusteet väittää polveutuvansa kadonneista heimoista? Eero ja Heikki tutustuvat aiheeseen, jossa totuus on usein tarua ihmeellisempää.  

Mutta mikä teki Billy Grahamista niin poikkeuksellisen kirkonmiehen, että hän esimerkiksi kykeni solmimaan henkilökohtaisen suhteen kahdentoista Yhdysvaltain presidentin kanssa? Eero ja Heikki miettivät myös mikä on Grahamin perintö. 

Mutta oliko risti oikea? Ja mitä sille lopulta kävi? Entä mitä kävi muille Helenan löytämille pyhäinjäännöksille, kuten Jeesuksen saumattomalle paidalle? 

Mitä ylipäänsä ovat ihmeitätekevät ikonit? Niiden kerrotaan vastanneen rukouksiin, sanotaanpa erään ikonin jopa torjuneen ruton Roomasta. Eero ja Heikki ottavat selvää, mitä ihmeitätekevistä ikoneista pitäisi ajatella.

Eero ja Heikki pohtivat karismaattisuuden erikoisia muotoja. Nauruherätyksessä ihmiset alkoivat holtittomasti nauraa, täristä ja karjua holtittomasti - kertomansa mukaan pyhän hengen voimasta. Mistä tässä ilmiössä oli kysymys? Ja miten karismaattisuuteen ylipäänsä pitäisi suhtautua?

Liitonarkki oli pyhä arkku, jolla oli erityinen asema juutalaisten historiassa. Liitonarkin sisällä säilytettiin
Jumalalta saatuja laintauluja, manna-astiaa ja Aaronin viheriöivää sauvaa. Sillä oli mahtavia voimia. Se
auttoi Jerikon muurien romauttamisessa, pysäytti Jordanin vedet ja auttoi israelilaisia sotaretkillä.

Mutta löytyykö liitonarkki Etiopiasta, Jerusalemista vai jostain ihan muualta?

Kirkon ihmeellisimmät tarinat sukeltaa luostarien historiaan ja poimii sieltä kolme luostarilaitoksen isää. He kaikki elivät vaiheikkaat elämät. Samalla pohditaan luostareiden merkitystä ja asemaa tänä päivänä. Onko luostarien uusi tuleminen mahdollinen? 

Kristinusko on metsään menneistä ennustuksista huolimatta lopunajan uskonto, joka uskoo tulevan maailman elämään. Mutta mikä yhteys on ilmastonmuutoksella ja maailmanlopulla? Passivoiko usko maailmanloppuun taistelussa ilmastonmuutosta vastaan?

Kirkon ihmeellisimmät tarinat ilmestyy toisella tuotantokaudella joka toinen perjantai. Mutta poikkeus vahvistaa säännön – heti ensi viikolla luvassa uusi jakso!

Kristilliseen jouluun on vuosisatojen tarttunut vuosisatojen aikana erikoisia perinteitä. Martti Luther halusi puhdistaa joulun liian paavillisista elementeistä ja antoi joulupukille kyytiä. Miten se vaikuttaa suomalaiseen jouluun? Espanjan Kataloniassa taas jouluseimen ääreen ilmestyi pahennusta herättävä hahmo. 

Mikä joulussa on aitoa ja mikä muualta tuotua? Kirkon ihmeellisimpien jaksojen joulujaksossa pohdimme erilaisia perinteitä Suomessa ja ulkomailla. 

Varhaiset kristityt alkoivat viettää muistoateriaa eli ehtoollista hyvin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Opetuslapset siis luultavasti ymmärsivät viimeisen ehtoollisen merkityksen jo ensimmäisenä kiirastorstaina. Vaikka modernin ihmisen reaktio Graalin maljan tyyppisiin esineisiin on yleensä epäilys, olisi ehkä jopa ihmeellisempää, jos näin merkittävää esinettä ei olisi otettu talteen muistoesineeksi. 

Toinen asia tietenkin on, onko Graalin malja voinut säilyä meidän päiviimme asti. Ehdokkaita Graalin maljaksi on kuitenkin lukuisia.

Eero ja Heikki tutkivat erilaisia ehdokkaita Graalin maljaksi ja lopuksi löytävät ihan oikean Graalin maljan – mutta mistä?

Paavi Benedictus XVI piti kuuluisan puheen saksalaisessa Regensburgin yliopistossa vuonna 2006. Puhe jäi elämään erityisesti sen vuoksi, että puheessaan paavi lainasi keskustelua kristityn keisarin ja oppineen muslimin välillä. Puhe ymmärrettiin kritiikiksi islamia kohtaan ja se aiheutti paljon levottomuuksia ympäri maailmaa. 

Mistä puheessa oli kyse ja mitä paavi todella yritti sanoa? Kuuntele Kirkon ihmeellisimpien tarinoiden uusin jakso. 

Innostus ristiretkiin oli kova, mutta ihan kaikki ei mennyt sotaoppikirjojen mukaan. Esimerkiksi aivan ensimmäinen ristiretki oli melko onneton yritys. Tämä kansan ristiretkeksi kutsuttu ensimmäinen ristiretki vuonna 1096 päättyi lähes kaikkien osallistujien kuolemaan. Tämä saattoi olla odotettu lopputulos porukalta, jota kuvaillaan lukutaidottomaksi joukoksi epäpäteviä talonpoikia, joilla ei ollut tietoa päämäärästä ja jotka uskoivat jokaisen vastaan tulleen kaupungin olleen Jerusalem. 

Ristiretkien historiaan kuuluu eräs vielä kansan ristiretkeä surkeampi tarina. Kertomuksen mukaan vuonna 1212 tapahtui lasten ristiretki, johon erään laskelman mukaan osallistui peräti 50 000 lasta. Tämä monivaiheinen tarina päättyy tragediaan, jossa osa lapsista myydään orjiksi ja iso osa kuolee Alppien ylitykseen.

Riikka Juvonen on tehnyt lukuisia taideteoksia, joissa Maria on pääosassa. Jeesuksen äidissä kiehtoo niin inhimillinen kuin jumalallinen ulottuvuus. 

- Mitä voi enempää olla äitiydessä, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki se on Marian persoonassa, sanoo Juvonen. 

Maria on Juvosen mielestä ollut myös kova esimerkki naisille. Joidenkin ortodoksisessa kirkossa Mariaan liittyvien uskonkohtien ylikorostamista hän pitää välillä jopa loukkavaana. Juvosta ärsytti kerran diakonin rukous, jossa monta kertaa toisteltiin ajatusta Mariasta ikuisena neitsyenä. 

- Jos tässä onkin kyse miesten omasta häpeästä?  Miehen täytyy nähdä nainen, jos synnytti Jumalan, ikuisesti koskemattomana. Niin kuin naisen normaalissa elämässä olisi jotain sellaista, mikä ei ole siihen rooliin sopivaa, Juvonen pohtii. 

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcastin uusin jakso kertoo Fatiman Marian tarinan ja pohtii mitä siitä pitäisi ajatella. Kuvaamme myös muutamia muita Marian ilmestyksiä. Tämänkertainen podcast kertoo myös, millaisia salaisuuksia Maria paljasti Fatiman lapsille ja millaista kuohuntaa ne myöhemmin aiheuttivat katolisessa kirkossa.

Juhana Pohjola erotettiin pappisvirasta vuonna 2014, koska hän toimi aktiivisesti oman piispansa nimittäneessä Lähetyshiippakunnassa. Nykyisin Pohjolan mukaan Lähetyshiippakunta on täysin oma itsenäinen kirkkonsa, joka toimii irrallaan evankelisluterilaisesta kirkosta taloudellisesti, teologisesti ja päätöksenteoltaan. 

Podcastissa yritämme ymmärtää, miksi Lähetyshiippakunnan piti perustaa oma kirkko. Luterilaiset kirkot ovat vuosien varrella pirstoutuneet pieniksi palasiksi, ja Lähetyshiippakunta on nyt jatkanut tätä luterilaista perinnettä. Podcastissa kysytään, pitääkö Pohjola tätä kirkon pirstaloitumista ongelmana.

Juhana Pohjola sanoo ymmärtävänsä, että uuden kirkon perustaminen saattoi olla sosiologisesti valitettavaa. Toisaalta hän kertoo, ettei nähnyt sille vaihtoehtoja. Evankelisluterilainen kirkko liberalisoitui hänen näkökulmastaan niin pitkälle, ettei hän enää nähnyt mahdollisena osallistua sen jumalanpalveluksiin.

”Toimintamme ei ollut irti kirkosta -liike. On surullista, että ei ollut mahdollista enää jatkaa yhdessä. Toisaalta ymmärrän että luterilaisissa liikkeissä on vitsaus, että pirstoudutaan pienemmäksi.” Pohjola kertoo podcastissa. 

Pohjola silti kyseenalaistaa, onko kirkon hajoaminen pienempiin yksiköihin paha asia, niin kauan kuin uusia seurakuntia perustetaan ja evankeliumia viedään eteenpäin.

”Ei Euroopan tulevaisuus ole missään isoissa kansankirkoissa, vaan pienissä elävissä yhteisöissä. Mielestämme olemme edistyksellisiä. Lähetyshiippakunta edustaa tulevaisuutta, jolla ei ole verorahoja ja virkamiehiä.”

Lähetystyön rakastajaksi podcastissa tunnustautuva Laajasalo toteaa, että kristinuskon painopiste on siirtynyt Euroopasta Afrikkaan. Valtaosa kristityistä asuu muualla kuin länsimaissa, ja siksi hänen mukaansa on rehellistä sanoa, että nykyisin evankeliumia viedään molempiin suuntiin. 
”Fakta on että siellä tehdään monet jutut paremmin kuin meillä. Meidän on pakko oppia myös sieltä”, Laajasalo sanoo.

Syyskuussa 2019 Suomi sai korkea-arvoisia vieraita Namibiasta. Pääministeri Antti Rinne
oli kutsunut varapresidentti Nangolo Mbumban vierailulle. Tapaamisen yhteydessä
Mbumba antoi ymmärtää, että Suomella on hallussaan kivenpalanen, jonka Namibia haluaa
takaisin. Mistä oikein olikaan kyse?

Luterilaisesta näkökulmasta pyhimykset vaikuttavat oudoilta hahmoilta ja heidän rukoilemisensa tuntuu epäilyttävältä. Kysymme Juurikkalalta, mitä pyhimykset oikein ovat ja miten sellaiseksi tullaan. Ja miksi katoliset haluavat osoittavat rukouksiaan myös pyhimyksille? 

Puhumme Opus Deissä vaikuttavan Juurikkalan kanssa myös siitä, voiko Jeesusta pitää esikuvana vai olisiko ihmiselle helpompaa ottaa esikuvaksi pyhimys. Ja onko luterilainen kirkkomme menettänyt jotain, kun kaikki päätetään porukalla eikä kukaan ole parempi toista. Tarvitsisimmeko me jälleen pyhimyksiä esikuviksemme?

Oliko Henrik edes historiallinen hahmo? Jos ei, kenelle Turun Tuomiokirkosta löytynyt pääkallo sitten kuuluu?